Sivun näyttöjä yhteensä

2014/03/17

Hiekan houkutus

Sotilaana Afganistanissa (Tammi 2014) on Tuomas Murajan, Turun Sanomien ulkomaantoimittajan, päiväkirjaan perustuva tosikertomus SKJAn (Suomalainen kriisinhallintajoukko Afganistanissa) cimic-operaatiosta Maimanassa, Pohjois-Afganistanissa.
http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513176457

Muraja oli eilen Arto Nybergin vieraana kertomassa kirjastaan (videon loppupuolella, poistuu Areenasta 14.4.).
Kirja on hyvin pintapuolinen raapaisu rauhanturvaajan arjesta iloineen ja suruineen, eikä kustantajan mainoslause "Onko Suomi unohtanut uudet sotaveteraaninsa?" oikeastaan saa vastausta. Kirja alkaa Porin lentokentältä ja päättyy aseiden luovutukseen ja tunteen tuomaan alastomuuteen Kabulissa vuotta myöhemmin.
Afganistaniin lähtiessään Muraja on jo kokenut faitteri, Kosovon käynyt, ja hän on myös saanut tulikasteensa jo Kosovossa, joten Maimanassa Muhamed pilakuvien yllyttämä mellakka ei ole juuri saapuneen mediaupseerin ensikosketus vihollistuleen.
Suomalaiset kriisinhallintajoukot ovat jo vuosia toimineet yhdessä muiden eurooppalaisten jokkojen kanssa, kuten Tshadissa irlantilaisten kanssa (enemmän rauhanturvaajan arjesta Tshadista voi lukea kangasalalaisen nuorisopastorin blogista), ja Maimanassa suomalaiset jakoivat tukikohdan niin norjalaisten kuin latvialaistenkin kanssa. Nyberg nosti haastattelussaan esille Murajan kuvaukset norjalaisista laiskoina ja tiukkapipoisina nipottajina, mutta kirjassa asiasta lopulta mainitaan aika vähän, ja toisaalta kyllähän se kuvaa suomalaisuutta vähän turhankin hyvin jos suurin murhe on se että leiri on asetettu ennalta määrittömäksi ajaksi alkoholin käyttökieltoon.
Kirjasta löytyy paljon rauhanturvaaja-slangia, ja sanasto on kirjan lopussa, mutta voi olla ettei esim kuvaukset YK-missioiden hiutale-riiteistä avaudu kunnolla, mikäli niihin ei ole aiempaa kosketuspintaa.
Murajan kuvaukset Afganistanin luonnosta ovat hyvin suppeita, lähinnä siitä jäi mieleen pöly, hiekka ja jallapöly. Myös paikallisista ihmisistä kerrotaan verrattaen vähän.
Kirjassa on 177 sivua, ja jotenkin allekirjoittaneelle jäi sellainen kuva että kirjan loppuun lisätty artikkelimainen katsaus Afganistanin historiaan ja Naton Isaf-toimintaan, sekä suomalaisen veteraanituen puutteeseen onkin itseasiassa koko kirjan lähtökohta ja ydin, ei niinkään päiväkirja, joka kertoo kyllä kaikesta jotain, mutta ei mistään kunnolla.
Kaiken kaikkiaan kirja oli ihan kiinnostavaa luettavaa (jotain kertonee se että ostin kirjan eilen illalla ja arkivapaan kunniaksi pystyin sen yhdeltä istumalta lukemaan valmiiksi), varsinkin niille joita rauhanturvaaminen kiinnostaa. Koska tunnen monia Afganista olleita, avasi kirja minulle uusia näkemyksiä siitä mitä elämä "alhaalla" on. Kirja ei ihannoi sotaa tai mässäile tulitaistelulla, eikä ylennä länsimaalaisia rauhanturvaajia paikallisten yläpuolelle, sen sijaan kirja kertoo siitä mihin suomalaisia kehitysapurahoja on käytetty ja miten suomalaiset ovat pyrkineet tukemaan paikallisväestöä kotimaassaan ilman traumatisoivaa pakolaismatkaa.
Mistä lisätietoa?

2014/01/29

Blogisti esittäytyy

Blogistanian kirjablogeissa on kiertänyt vuodenvaihteessa 10 kysymyksen haaste. Koska en ole mitenkään aktiivinen blogisti (en edes käsityöblogini puolella), valitsin itse satunnaisia 10 kysymyksen sarjoja blogeista joihin olen Twitterin kautta päätynyt. Tullaan tutuksi.

  • Mikä on kaikkien aikojen huonoin lukemasi kirja?
    • Kaikki Betty Neelsin tuotanto
  • Mihin muiden kovasti kehumaan kirjaan olet ollut eniten pettynyt?
    • Luen hyvin harvoin kovasti kehuttuja (tai lytättyjä) kirjoja, koska silloin ennakkoasenne vaikuttaa pakostakin myös omiin näkemyksiin.
  • Mitä kirjaa et osaa kuvitella koskaan lukevasi? Miksi?
    • En tiedä. Venäläiset klassikot ei juuri nyt houkuttele.
  • Mitä kirjaa uskaltaisit suositella lähes kenelle tahansa?
    • Narnian tarinat
  • Ketkä ovat kolme lempikirjailijaasi?
    • Kaari Utrio, L.M. Montgomery, Enni Mustonen 
  • Mitkä ovat kolme oman kirjahyllysi rakkainta tai tärkeintä teosta?
    • Rippilahjaksi saatu Raamattu, '40-luvun painos Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista, Hovimäki-sarja
  • Mitä kirjaa himoitset itsellesi tällä hetkellä eniten?
    • En mitään.
  • Millaiset aiheet tai teemat saavat sinut herkästi tarttumaan kirjaan?
    • 1800-1900-luvun Suomen historia (naiskertojat), keskiaika, fantasiakirjallisuus (naiskertojat)
  • Oletko koskaan saanut fyysisiä oireita (esimerkiksi pahoinvointia) jonkun lukemasi kirjan vuoksi?
    • En
  • Minkä kirjan aiot lukea seuraavaksi?
    • Margit Sandemon Jääkansan tarina osa 4 ruotsiksi
  • Kenen fiktiivisen hahmon kanssa menisit naimisiin jos voisit? 
    • Outlanderin Jamie Frazer tai Hovimäen Väinö Seppä
  • Mieluisin kirjallinen miljöö?
    • Kaikki käy
  • Mistä hankit luettavasi? Käytätkö säännöllisesti kirjastoa, kierrätkö kirpputoreja vai ostatko uutena? 
    • Kirjakaupasta, kirjastosta, kirpputoreilta, kaverin kirjahyllystä.
  • Parhain lukemasi kirja vuonna 2013?
    • Taivaslaulu
  • Viisi kaikkien aikojen parasta lukemaasi kirjaa?
    1. Yllä mainittu Taivaslaulu
    2. Totta
    3. Pikku naisia (ja Viimevuotiset ystävämme)
    4. Kotiopettajattaren romaani
    5. Humiseva harju
  • Klassikko vai uutuuskirja?
    • Kumpi tahansa tai vaikka molemmat
  • Mainitse yksi paha tapasi?
    • Kuten monella muullakin, kotitöiden välttely
  • Mikä tekee mielestäsi blogista hyvän?
    • Vahvat mielipiteet ja niiden perustelut. Faktojen tarkastaminen
  • Lempi vuodenaikasi? Miksi?
    • Elokuun lopun ja lokakuun alun syksy
  • Luetko sarjakuvia? 
    • Kyllä
  • Minkäikäisenä opit lukemaan?
    • 7-vuotiaana, vähän ennen joulua ensimmäisellä luokalla
  • Luettiinko sinulle lapsena iltasatu?
    • Luettiin, ja nyt luen iltasatuja itse kummipojalleni
  • Saitko lukea lapsena mitä kirjoja vain ja niin paljon kuin halusit vai rajoitettiinko lukemistasi?
    • Kai sitä yritettiin rajoittaa, mutta oma (hyvin sekainen) huone vaikeutti sitä kyllä aika paljon,
  • Minkäikäisenä aloit lukea aikuisten kirjoja?
    • Opettajan mielestä ihan liian aikaisin. Tietokirjoja jo ala-asteen 5. luokalla, kertomakirjallisuutta vuosi tai kaksi myöhemmin
  • Kuinka usein käyt kirjakaupassa? Myös käynnit verkkokirjakaupoissa saa laskea mukaan.
    • Aina kaupungissa käydessäni. Nettikirjakaupassa tarkoituksella mahdollisimman harvoin, mutta usein siellä silti tulee käytyä (ja ostettua)
  • Kuinka usein käyt kirjastossa?
    • Noin kerran kuukaudessa
  • Kun matkustat, käytkö paikallisessa kirjastossa?
    • En
  • Kun matkustat, käytkö kirjakaupoissa?
    • Ehdottomasti, ja mahdollisimman monessa
  • Minkä kirjan sovitus elokuvaksi tai televisiosarjaksi on mielestäsi onnistunut parhaiten?
    • Nälkäpeli (ainakin kaksi ekaa osaa)
  • Minkä kirjan sovitus elokuvaksi tai televisiosarjaksi on mielestäsi epäonnistunut eniten?
    • Donnerin Angela ja ajan tuulet
  • Minkä kirjan ostit viimeksi lahjaksi?
    • Pari Risto Räppääjää ja muutaman Päätalon joululahjoiksi (eri ihmisille)
  • Minne suuntaat yleensä ensimmäisenä kirjastossa?
    • Palautustiskille =o)
  • Jos sinun pitäisi nyt valita luettavaksesi kirja epämukavuusalueeltasi, minkä valitsisit?
    • Kai se olisi Anna Karenina tai joku vastaava venäläinen
  • Mistä kirjasta pidit ennen paljon muttet enää nykyään? Miksi?
    • En muista mitään nimeltä
  • Jos joutuisit jonnekin kirjallisuuden rinnakkaismaailmoista, minne mieluiten menisit? 
    • Anu Holopaisen Sonjan Atlantikseen
  • Kuka Sormuksen ritareista olisit ja miksi?
    • Merry tai Pippin, jos vaan niistä yhdeksästä saa valita, muuten lady Eowyn.
  • Ketä kirjallisuuden hahmoa pelkäät tai olet pelännyt?
    • Varmaan moniakin pienempänä, (äärettömän vilkas mielikuvitus), mutta en kyllä muista ketä ja mistä kirjasta
  • Mitä kirjaa lukiessa nauroit viimeksi ääneen?
    • En muista oliko se Enni Mustosta vai Tuija Lehtistä (harvoin kiinnitän kirjastopinoa lukiessa huomiota siihen kumpaako luen). 
  • Mitä tietokirjaa suosittelisit luettavaksi?
    • Suomen naisen tie
  • Mikä kirja on saanut sinut matkustamaan, leipomaan, kokeilemaan uutta harrastusta tai innostamaan johonkin muuhun?
    • Kiitos Anu Jaatilan Jenkkivuoden musta melkein tuli roomalaiskatolilainen...
  • Jos saisit valita jonkun romaanihenkilön parhaaksi ystäväksesi, kenet valitsisit ja miksi?
    • Hovimäen nuoren Katri Sepän
  • Minkä olemassaolevan kirjan olisit halunnut kirjoittaa itse?
    • Pikku naisia tai Annan nuorusvuodet
  • Pokkari vai kovakantinen?
    • Kumpikin käy, kertalukuna mielummin pokkari, hyllyyn kovakantinen, reissuun e-kirja
  • Pidätkö ns. avoimista lopuista? Miksi tai miksi et?
    • Jos avoin loppu antaa mahdollisuuden uudellen kirjalla, kyllä, jos taas avoin loppu on "ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka", en välttämättä.
  • Mitä pöytälaatikostasi löytyy?
    • Eipä ole pöytälaatikoita. Kuvainnollisesta sellaisesta kymmenkunta novellin alkua ja kokoelmallisen verran teiniangstissa kirjoitettuja runoja
  • Mikä kirja olisi hyvä puheenaihe ensitreffeillä?
    • Riippuu kumppanin kiinnostuksen kohteista. Jotain mistä molemmilla voisi olla puhuttavaa tai mielipide (kuten esim Janne Ahosen Kuningaskotka tai Tolkienin Taru Sormusten herrasta)
  • Mihin kirjallisuudesta tuttuun paikkaan (todelliseen tai ei-todelliseen) haluaisit matkustaa ja miksi?
    • 1900-1910-luvun Helsinkiin.
  • Kirjoista tehdään usein elokuvia. Mistä elokuvasta tulisi tehdä kirja?
    • Ainoat oikeat
  • Minkä kirjan suomenkielistä käännöstä odotat juuri tällä hetkellä?
    • Tällä hetkellä en mitään. Englanninkieliset menee hyvin alkuperäisinäkin, ja muita mielenkiintoisia ei nyt ole kiikarissa
  • Kuvitellaan, että ihan yllättäen yksi kirja katoaisi kirjahyllystäsi. Minkä kirjan katoaminen tuntuisi ikävimmältä ja miksi?
    • Elsebeth Lavondin Viikinkineuleet, uutta on käytännössä mahdotonta saada
  • Minkä kirjalahjan annoit viimeksi?
    • Katso ylempää
  • Mikä saamasi kirjalahjoista on jäänyt erityisesti mieleesi?
    • Ylioppilaslahjaksi saatu englannin kielinen Raamattu (NIV)
  • Millainen lukija olet?
    • Sunnuntai-lukija
  • Mikä on kirjoihin liittyvä noloin tilanteesi /asiasi?
    • EIköhän ne kirjastoon ja kirjaston hälyportteihin liity, vaikka ikinä en mitään väärä ole tehnyt
  • Mikä on kirjoihin ja lukemiseen liittyvä hienoin kokemuksesi?
    • Se kun ensimmäisen kerran pystyi itse lukemaan ilman tavuviivoja kirjoitetun kirjan.
  • Mitkä ovat blogisi viisi itsellesi tärkeintä kirjaa?
    •  Ei taida vielä viittä löytyä, ja niistä kaikki eivät ole miellyttäviä
  • Missä ja miten luet mieluiten?
    • Sunnuntaiaamuna sängyssä maaten
  • Jatka lausetta: Jos en lukisi, ...
    • Saisin enemmän neulottua valmiiksi
  • Mitä luet seuraavaksi? Miksi?
    • Katso yltä
  • Jos sinun pitäisi valita yksi kirja juuri nyt, mikä se olisi?
    • Heidin Niemen Tyttö intissä. Useamman naisen (ja miehenkin) olisi ihan hyvä lukea se.
  • Miten muuten käyttäisit ajan, joka sinulla kuluu kirjablokkaamiseen?
    • Neulomiseen ja neuleblogaamiseen
  • Onko sinulla jokin inhokkikirja, mistä et pitänyt, mutta luit kuitenkin?
    • Mio, poikani, Mio (oli pakko lukea, olikohan kasilla vai ysillä)
  • Mitä muuta harrastat kirjojen lukemisen ja niistä blokkaamisen lisäksi?
    • Neulomista ja elokuvien katselua
  • Onko sinulla ikioma lukupaikka ja millainen se on?
    • Ei vielä, saa nähdä miten uuden sohvan kanssa käy
  • Kuuluuko lukemiseesi herkuttelu, musiikin kuuntelu tai jokin muu kiva puuhastelu?
    • Ei kuulu
  • Käytätkö lukuharrastukseesi paljon rahaa? Riittääkö esim. tuhat euroa kaikkeen (sisältää messut ym ihanat lukuasut ja villasukat)
    • Vaihtelevasti. E-kirjat on yllättävän kalliita
  • Missä säilytät kirjojasi?
    • Toistaiseksi vielä vaatekaapissa, josko ne parin viikon päästä saisi kirjahyllyyn
  • Annoitko joululahjaksi kirjoja? Minkä nimisiä?
    • Annoin, pari Risto Räppääjää ja pari Kalle Päätaloa, niin ja yhden puutarhakirjankin
  • Mikä on hienointa lukuharrastuksessasi (uudet kirjat, messut, kirjablogi, kirjastot, oma aika, tarinat, kirjoista kirjoittaminen, klassikot, kirjapiirit...)
    • Tarinat
  • Mikä on sisustustyylisi?
    • Niin anteeksi mikä?
  • Mihin huoneeseen olet panostanut sisustaessasi?
    • Niin anteeksi mitä?
  • Mihin käyttäisit rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
    • Kunhan laskut on maksettu niin miksi rahan käyttämisestä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa?
  • Mihin käytät paljon rahaa?
    • Harrastuksiin, ruokaan
  • Mistä ajasta unelmoit?
    • Kesälomasta tällä hetkellä
  • Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
    • Se ettei olisi sinut elämänsä kanssa
  • Missä olet tunnollisin?
    • Työtehtävien loppuun saattamisessa
  • Minkä inhimillisen virheen annat anteeksi?
    • Suurimman osan, mistä ei koidu vanhinkoa kuin korkeintaan tekijälle itsellen
  • Mikä on naisen parhain ominaisuus?
    • Armeliaisuus itseään ja muita kohtaan (ei tarvitse ollaa laihoin, kaunein, paras kaikessa voidakseen olla hyväksytty ja rakastettu)
  • Mikä on miehen parhain ominaisuus?
    • Kyky ymmärtää ettei valta tarkoita voimankäyttöä

2014/01/27

Voittajat kirjoittavat historiaa

Ensi vuonna ('15) tulee kuluneeksi 70 vuotta II maailmansodan päättymisestä. Viimeiset elossa olevat taisteluihin osallistuneet miehet ja naiset ovat yhdeksänkymmenen ikävuoden molemmin puolin. Vain muutama vuosi sitten maailma saattoi unohdettuna hautaan viimeiset ensimmäisen maailmansodan veteraanit.
Koska toisesta maailmanosdasta on kulunut ihmisikä, kolme sukupolvea, ovat haavat alkaneet parantua. Haavojen paraneminen on hyväksi, paitsi kun näyttää että haavat alkavat parantua Saksassa. Yksi hyvä esimerkki tästä on kriittinen vastaanotto jonka minisarja Sodan sukupolvi (Unsere Mütter, unsere Väter) on saanut. Miksikö? Siksi, että sarjan saksalaiset nuoret eivät ole riittävän natseja.
Sarja kuvaa viiden berliiniläisnuoren elämää vuosina '41-'45. Kaksi heistä taistelee itärintamalla, yksi on sairaanhoitajana itärintamalla, yksi on juutalainen ja viimeinen haaveilee urasta uutena Marlene Dietrichinä. Charly, nuori sairaanhoitaja, on innoissaan saadessaan palvella maataan, hän jopa ilmiantaa juutalaisen sairaala-apulaisen jonka on itse palkannut. Samaan aikaan hän taistelee venäläisten haavoittuneiden oikeudesta sairaanhoitoon. Charly rakastaa Wilhelmiä, nuorta vänrikkiä, joka ei ymmärrä miksi hänen tulee teloittaa sotavangiksi otettu komissaari, sehän on sodanoikeussääntöjen vastaista. Wilhelm häpeää nuorempaa veljeään, Friedhelmiä, joka lukee mielummin runoja kuin ilmoittautuu vapaaehtoiseksi partioon. Victor, juutalainen räätäli on rakastunut Gretaan, joka rakastaa lähinnä itseään. Greta hankkii Victorille väärennetyn passin, mutta heidät molemmat petetään ja Victor päätykin keskitysleirille, josta onnistuu myöhemmin pakenemaan, ja liittyy puolalaiseen vastarintaliikkeeseen. Vastarintaliikkeeseen, jossa juutalaisen Victorin on pidettävä sukujuurensa salassa.
Nuoret lupaavat kesällä '41 tapaavansa jouluna ('41) Berliinissä, kunhan sota on voitettu. Lienee sanomattakin selvää että joulua Berliinissä viettää ainoastaan Greta, joka on saanut maistaa mainetta solmittuaan suhteet naimisissa olevanaan natsiupeeriin.
Vastaavia suomalaisia elokuvia ja minisarjoja on paljon. Lupaus, Kun taivas repeää, Rukajärven tie, etc. Elokuvia, jotka toki hehkuvat isänmaallisuuden hegemoniassa, mutta ennen kaikkea kuvaavat sukupolvensa nuoria, joilta sota vei oikeuden nuoruuteen. Nuoria, joiden elämä, terveys, jopa henki, katosivat juoksuhautoihin. Me muistamme ja kunnioitamme veteraanejamme niin itsenäisyyspäivänä, kuin parin vuoden välein ilmestyvillä sotaa kertovilla elokuvilla. Miksi saksalaiset eivät saisi tehdä samaa? Muistaa tavallisia saksalaisia nuoria, jotka halusivat vain elää elämänsä ylpeinä isänmaastaan.
Ensimmäinen maailmansota alkoi 1914. Yleensä sodan syynä pidetään Sarajevon laukauksia, kun serbinationalisti murhasi Itävalta-Unkarin arkkiherttuparin. Tosiasiassa ilman Sarajevoakin sota olisi syttynyt. Saksa oli jäänyt ulkopuolella siirtomaapelistä, kansallismielisyys nousi kaikkialla Euroopassa, taloudellinen kehitys oli ollut nopeaa, mutta epätasaisesti jakautunutta, vanhoja "perheriitoja" kyti pitkin Eurooppaa. Huomattavaa on, että hyvin suuri osa Euroopan hallitsevista kruunupäistä oli tavalla tai toisella sukua toisilleen.
Kun ensimmäinen maailmansota 11.11.1918 päättyi, Pariisin rauhansopimuksessa sodan hävinnyt Saksa todettiin yksipuolisesti syylliseksi koko sotaan. Sotakorvaukset olivat valtavat, armeijan kokoa ja laatua säädeltiin, talous kaatui, puhumattakaan julkisesta ja yleisestä häpeästä jota saksalaiset joutuvat kantamaan. Hitlerillä oli siis hyvinkin otollinen maaperä, mihin laskea ideologiansa siemenet. Myös antisemitismillä on Euroopassa paljon Hitleriä pidemmät juuret.
Sodan sukupolven nuoret eivät ole natseja. He ovat oman aikansa nuoria, jotka ovat kasvaneet syntymähäpeässä siksi että ovat saksalaisia. Olisiko tv-sarja niin puhutteleva, jos herkkä ja ujo Charly rakastaisikin kunniantuntoisen Wilhelmin sijaan raakaa ja öykkäröivää natsia?
Historiaa kirjoittavat voittajat. Toisessa maailmansodassa kuoli kuusi miljoonaa juutalaista, viisi miljoonaa vähemmistön edustajaa tai toisinajattelijaa ja noin viisi ja puoli miljoonaa saksalaista sotilasta tai sotatoimiin osallistunutta siviliä. Vainojen uhreja muistetaan 27.1., Auschwitzin vapautuksen vuosipäivänä.
Milloin maailma antaa anteeksi Saksan nuorille? Eivätkö he ole jo hävenneet riittävästi? Sanelevatko voittajavallat edelleen millaisia elokuvia Saksassa voidaan tehdä? Eikö se, jos mikä ole vastoin länsimaista oikeudentajua? Unohtaminen ja anteeksi antaminen eivät ole kolikon kaksi puolta, vaikka englantilainen sanonta "forgive - forget" (anna anteeksi - unohda) niin sanookin. Saksalaiset rivisotilaat ovat olleet jonkun poikia, veljiä, aviomiehiä, isiä, ystäviä, työtovereita. Eivätkö he ansaitse tulla muistetuksi tavallisina ihmisinä siinä missä voittajavaltojenkin sotilaat? Vuosien saatossa on kuitenkin jo tehty ihan riittävän monta elokuvaa ja tv-sarjaa kertomaan niistä kauheuksista joihin Kolmannen valtakunnan johto alaisensa yllytti.